596.

Taivas on tänä iltana kaunis
sen väreissä sininen ja liila
mä tuijotan sitä itkien kaikki käy päälle puree ravistelee tappaa mut mä vaan seison tuijottaen taivasta ikkunasta.
Mulla oli mahdollisuus ostaa teriä mut kaikki jäi rohkeuden puuttumiseen takaisin tullessa mä mietin jo kuinka seuraavalla kerralla ostan taas niitä jotka on helppo purkaa osiksi ja viillän taas sellaisen haavan paitsi paremman kuin sinä kummana tammikuisena iltapäivänä jolloin mikään ei ollut huonosti muttei hyvinkään ja mä vaan viilsinviilsinviilsin sekaisin verestä ja syvenevästä haavasta.
Se iltapäivä päätti kaiken sen miksi nyt viiltäisin toisella tavalla kuin ikinä aiemmin se iltapäivä vei multa niin paljon kun mä tänään näen yhden niistä toisen hiuksissa ääni vain on vieras ei turvallinen eikä se mulle puhu vaan toiselle mutta kuitenkin sen mä niissä hiuksissa nään auringon laskiessa taa peltojen.
Sua mä jaksan toivoa näiden iltojen läpi vaikkei me tulla näkemään pitkään aikaan ja soittaessa ikävä käy päälle niin että on vaikea nukahtaa.
Mä tahdon pois vaikken tiedä mikä se pois on.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229