590.

Ja me kuunnellaan
meidän biisejä mä en muista puoliakaan kuiskatuista sanoista sun käsien kosketuksista mut ei se haittaa sillä meillä on koko maailma tulevaisuus jolle me vielä nauretaan ai mekö joskus onnellisia omakotitalo ja kaks lasta jossain lähiössä ehkä mekin joskus sovitaan siihen muottiin johon tää maailma ajaa uskomaan.
Tai sit me jäädään ajelehtimaan tähän kummaan välitilaan tartutaan kii toivonpisaroihin kuolemanpelosta elämänvarjoihin kun kumpikaan ei tahdo jättää toista tänne yksin.
Silti mä uskon tulevaisuuteen enemmän kuin vuosiin kun sun käsi silittää mun kättä ja pimeässä nään sun silmät katsomassa omiani vaikka katseesta ei voi erottaa tarkoitusta enkä mä ikinä tahtois lähtee täältä pois palata kylmään arkeen.
Ne tunnit jotka vietän sun kanssa oon turvassa ikävältä siltä loputtomalta pelolta ettei kukaan enää koskaan koske mua.
Ehkä elämä alkaa tästä.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229