582.

Mä en enää tiedä
en mistään teen päivät läpi niitä täysin turhia juttuja hymyilen ja nauran koska niin kuuluu enkä tahdo loukata silti oon sisältä tyhjä niin helvetin turhautunut, väsynyt tähän olemattomuuden kehään.
Mä tahdon taas aivan liikaa kuolla en silti samalla tavalla kuin kuukausia sitten mutta tahdon kuolla koska ymmärrän jo etten koskaan enää tuu olemaan turvassa niin kuin menneisyydessä.
Ja mä muistan sut aivan liian tarkkaan mä muistan sut niin et se saa rikkomaan käsien ihoa ja miksimiksi lopettaa kun on kerran aloittanut?
Miksei kerralla vedä ranteita mielessään auki oikeasti pelkkä ihon pinta rikkoontuu mutta kipua niin helvetisti.
Ehkä ne sit uskoo jos mun käsissä ei oo yhtään ehyttä ihoa ehkä ne sit uskoo kuinka helvetin ikävä mul on.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229