58.

Ja sitten on niitä päiviä jolloin tunnit eivät kulu mikään ei muutu ja kaikki itkettää.
Sitä voi yrittää paeta pimeisiin nurkkiin ja peiton alle sitä voi yrittää paeta lukemalla kirjoja niin että edellisen kirjan viimeinen sivu on vielä kesken kun etsii jo toisen kirjan käteensä valmiiksi sitä voi yrittää paeta lukemalla niitä kulumattomia tunteja toisensa jälkeen mikään ei kuitenkaan muutu.
Ja voihan sitä tietysti laskea tunteja kuolemaan kuunnella niitä kaikkein surullisimpia biisejä olla varma taas yhdestä onnistumisesta varma huomisesta kuolemasta tietysti sitä voi mutta oikeasti sekin on turhaa.
Ja jos olisin nyt vapaa pakenisin tätä kävelemällä mä kävelisin kävelisin kävelisin liian kylmässä liian pimeässä niin monta tuntia että lopulta unohtaisin kaiken muun paitsi sen loputtoman kylmyyden.
Mutta mä en oo vapaa en tänään ehkä huomenna tunnin tai kaks mutta sekin on vain ehkä.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229