562.

Ja sitten joku tuleekin lähelle
laskee käden harteille ja mä lasken pääni vasten sitä.
Ehkä mä selviän jos joku vaan on vierellä jos mä en jää yksin.
Vaikka ei se kipu katoa en anna sen kadota en kestäisi luopua muistoista silti mun on hetken helpompi hengittää pystyn katsomaan hetken televisiota ja naurahtamaan.
Ehkä mun ei enää tarvitse jokaisen postauksen loppuun kirjoittaa sulle et tuu takas mä en selviä sillä mä saatan selvitä sen ajan mitä saan olla täällä vaikken niin turvassa olekaan kuin edellisessä paikassa.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229