550.

Ensin ne ei uskoneet
sitten kun ne jo uskoi mä olinkin liian pitkällä.
Se pudotus oli nopea puoli vuotta eikä kukaan enää väittänyt mun valehtelevan.
Siinä ajassa mut olis vielä voinut kai korjata jos ne ois suojelleet mua jos joku olis mennyt toisin kaikki vois olla tänään hyvin.
Kun ne lopulta otti mut turvaan mä olin jo liian rikki tullakseni ehjäksi mut senkin mä muistan aina kuinka eräs vielä vuosi sitten hoiti mun haavaa sitten sekin etääntyi niin kuin kaikki muutkin.
Enää siitä haavasta on arpi jäljellä jota ei kuitenkaan erota toisista ei siis oikeata muistoa ehkä mitään ei koskaan edes tapahtunut ehkä mä vaan kuvittelin, näin unta.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229