55.

Ja yöllä mä nousen salaa ylös tuijotan ikkunasta valkeaa maata en tahdo nukkua näinä öinä unet ovat liian todellisia painajaisia joista ei pysty heräämään mukaherään väärässä huoneessa aivan liikaa varjoja yritän huutaa apua ei ääntä kukaan ei kuule vajoan mustaan enkä saa silmiäni auki.
Ja sitten kun täytyy esittää nukkuvaa kasaan käteni alle kaikki ne kirjat, jotka kertovat kuolemasta tartun kiinni ajatukseen ja kun pääsen riittävän lähelle kaikki se viedään ajatus jää viimeiseen hengenvetoon ja mä tiedän tiedän tiedän kuinka en ikinä uskalla.
Ja mä pelkään askeleita  kun sitten päivällä en voi nukahtaa.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229