545.

Joka kerta kun tuun huoneeseen
tarkistan kännykän vaikka tiedän - ei mitään oksettaa tää kaikki kun tietää vielä vois soittaa tai laittaa viestiä soita mulle mut oikeasti ei ja kaiken lisäks en mä uskalla.
Kolmatta en ehkä enää näe voin palata mut voi olla ettei se silloinkaan oo paikalla.
Tää saa mut surusta sekaisin odotan vain syvää hyvää viiltoa kun tilaa itkeä ei oo ja mä hymyilen vaan kun kysytään mitä kuuluu?
Yritän paeta uneen mutta aina näen sitä samaa unta jossa itken tutulla sängyllä älä jätä mua!
Ja silti ne jättää sillä aika on nyt täytetty enää en kuulu sinne en minnekään.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229