536.

Tilaa aikaa paikkaa mahdollisuuksia esineitä
itsensä satuttamisen on helvetin vähän arvatkaa kuka luopui terästä omaehtoisesti pari päivää sitten?
Mä kadunkadunkadun mun olis pitänyt ymmärtää että mä tulisin vielä tarvimaan sitä terää enemmän kuin mitään.
Kun tänään ei voi mennä sanomaan kun ei mulla oikeasti oo mitään sanottavaa haluaisin vaan siltikin sanoa jotain etten mä jaksa tai etten mä selviä mä oon vaan hiljaa ja hymyilen ja raavin sillä naurettavalla muovinpalalla vanhoja haavoja auki.
Ei tää johda mihinkään mä oon jäänyt jumiin tähän kierteeseen lääkettä viiltoja kaipuuta sekavuutta kerta kerran jälkeen syvempää parempaa.
Tuu tuu tuu takas sinäkin käyt joka viimeksi lähti nekin joiden äänen kuulen vielä kuka tahansa käy kunhan mun ei vaan tarvitsis olla yksin näiden ajatusten kanssa.
Sillä mä en jaksa en jaksajaksajaksa anna mulle kuolema avaa toi helvetin ovi ja anna rohkeutta lääkettä viinaa mitä tahansa millä kuoleman saa ja kyllähän pelkkä kylmä vesikin tappaa ajallaan.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229