534.

Enkä mä saa sitä sanottua
mä en jaksa enää oon vaan hiljaa ja tuijotan käsiäni enkä sano edes älä mee vielä mä vaan annan kaiken tapahtua lähdön ja mun jäämisen vaikken ymmärrä millä voimin selviän huomiseen.
Mä en jaksa tarkoitan sitä tänään enemmän kuin koskaan ennen mä en jaksa että kaikki aina lähtee ja mä jään kyynelissä suljetun oven taa.
Enkä mä jaksa mennä suihkuun herätä aamulla mä en jaksa enää miettiä näitä samoja kehiä tunneista toisiin.
Ja mä löydän muovinpalan mun tekee aivan liikaa mieli satuttaa ihan vähän vaan repiä juuri tikeistä päässyt käsi uudelleen auki.
Jos mä saisin vähän verta näkisin vain kaikki olis helpommin sillä mä en ymmärrä miten kaikki ei sula kyynellammikoksi nähdessään kuvan toisesta.
Minä nimittäin hajoan niin kerta kerran jälkeen kipeämmin.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229