492.

Ja kaikki ne illat
mä istun pimeässä kämpässä toivoen et joku tulis mun luo joskus joku tuleekin useimmiten ei.
Mä en jaksa mun mieltä se sama kehä kiertää sitä loputonta ympyräänsä kuolema viillot osasto turva pelko kuolema.
Aina ne samat asiat ei tää pimeys lopu koskaan vaikka koitan valaa suhun uskoa joskus myöhemmin on helpompaa.
Kuolemarakas kumpa joku pystyis lupaamaan että paha loppuu kuolemaan ettei sitä helvetillistä välitilaa oo olemassa sitä josta nään painajaisia.
Mut ei kukaan voi tietää.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229