49.

Mulla on yks suunta niin varma ja se ei oo elämä ei enää koskaan se ei oo unelmat ei enää eikä ne koskaan oo ollu totta eikä tuu koskaan olemaan ei enää mä vihaan kaikkea mä vihaan sua sitä et oon tässä näitä kyyneleitä elämää mä vihaan VIHAANVIHAANVIHAANVIHAAN.
Ja enää mä en tarvi puheita niistä enkeleistä siitä kuinka elämä on joskus hyvä mä tarvin enää rohkeuden yks askel ja vettä keuhkoihin kaikki on niin yksinkertaista niin helppoa niin täydellisen tyhjää niin lopullista.
Mä en tarvi muuta en tätä iltaa en huomisaamua älä puhu enää mulle mä en jaksa vastata älä kysy kyyneleistä ei näille enää ole syytä minä vain itken kokoajan.
Ei ole sitä mitä kaikki joskus oli muutama kuukausi sitten kun oli päivät päivillä syyt olla olemassa ja kuolemankin kanssa kaikessa oli kuitenkin vielä tulevaisuus.
Kaikki on pahemmin kuin koskaan pimeys on syvempää kovempaa, kylmempää niin toivotonta kun kaikkea vastaan on yksin eikä ole enää yhtäkään syytä jatkaa.
Ei ketään en tiedä kuulenko vain kaiken puheen ympärilläni niin väärin vai voiko tämä todella olla totta ei elämä vain voi olla näin itkuista.
Ehkä minun elämäni mutta ei muiden koskaan tämän ei pitänyt kuulostaa tältä.
Ja nämä yöt minä valvon luen kirjaa jos pystyn keskittymään ja jos en revin käsiäni auki niin että aamuisin paidan vaihtaminen saa itkemään.
Mitäpä tälle enää voi ehkä kukaan ei varottanut tästä ehkä kukaan ei uskonut tähän ehkä kukaan ei tiennyt en syytä ketään enkä halua muistaa enää mitään lasken päiviä tunteja ja sekunteja pimeään veteen ja en voi enää muuta kuin luottaa että tällä kertaa itsesuojeluvaisto vihdoin pettää ja mä pääsen pois.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229