485.

Miksi vaikka menee hyvin
sitä ajattelee kuolemaa vähän koko ajan?
Sitä miettii miltä se kylmä vesi tuntuu kun se hukuttaa miten ennen sitä viiltää syvästi ranteet rikki niitä sitä miettii samalla kun hymyilee toisten jutuille.
Ehkä se on tää loputon pimeys joka niitä saa ajattelemaan ehkä kun valo taittaa taas päivän on jotain eroa yöllä ja päivällä on hiukan helpompi hengittää.
Tai mistä mä mitään tiedän ehkä tulee taas se kevätväsymys joka vie kaikki voimat ettei jaksa muuta kuin maata viltin alla kun ne pakolliset on hoidettu.
Tahdonko mä kii elämään vai sittenkin vain sairastua?
Tahdonko mä aamuherätyksiä tehdä elämällä mitä tahdon koiran viereen ja kiertää kesällä festareita vai tahdonko mä suljetun seiniä sanoja jos sä nyt yrität jotain sä tiedät et sun täällä oleminen pitkittyy.
On vaikeaa kaksi elämää kaksi tahtoa.
Vaikka kai mä elämää tavoittelen tai ainakin mun pitäis en mä tiedä jos mä vaan huudan riittävän kauan ja riittävän lujaa tuutko sä takaisin?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229