484.

Ja jos minä joskus
palaisin luoksesi valtimot auki revittyinä veren virratessa uhkaavana kohti paljasta hankea ethän säikähtäisi vaan ottaisit lujaan syleilyyn ja kuiskaisit hiljaa irti päästä, olet vapaa lähtemään.
Ei sillä siis et sun tänään tarvis sitä pelätä mä vaan halusin kertoa että tää hymy ja taustalla sen syyt ne vaihtelee.
Eikä sillä et mä tahtoisin enää yhtään sairastua sinuun tai muihinkaan pahemmin kuin oon jo sairas vaan tahtoisin jo elämään.
Mutta joskus mikään ei oo oma valinta joskus asiat vaan tapahtuu ja sitä seuraa sivusta kuinka kaikki murenee syttyy tuleen ja palaa tuhkaksi.
Mä yritän vaan hallita tämän oon lupautunut tänne ja tuonne viikoiksi eteenpäin on jatkettava ja jatkettava vaikka väsymys ja pimeys palais mun luo.
Mä en vielä koskaan onnistunut siinä mutta ehkä tää on poikkeus ehkä tää parempi olo on tullut jäädäkseen.
Vaikka mitä mä mistään tiedän.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229