481.

Eikä mikään mikään onnistu
mä oon liian rikki ja hajalla aivan liian tarvitseva liian ikävissäni liian pelokas.
Ota mut syliin kuten niinä menneinä päivinä anna unohtaa tämä kamala paha anna voimia katsoa huomiseen ilman viiltoja.
Miksi siinä kirjassakin sanotaan että viiltoihin palaaminen kuuluu elämään että kaikki tekee virheitä mut niistä kuuluu vaan päästä yli miks mulle se on kerrasta ohi ikuisesti?
Mä tarvitsen veren kuvan ranteilleni ehkä jopa enemmän kuin sinua se tarve on alkukantaista jotain ajatuksiakin syvempää tahtoa.
Mä kävin tänään kaupungissa jossa sinä olet minä tiesin koko ajan sinun olevan jossain siellä.
Mutta silti hymyilin enkä itkenyt ollenkaan vaikka ikävä tuntuu painostavana rinnassa hetki hetkeltä pahemmin.
Miksi sä lähdit pois?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229