47.

Unessa me vielä juostaan karkuun samaa vihollista pimeillä kaduilla kun risteykset sekoittuu toisiinsa ja kaduilla on vettä nyt mä pakenen yksin kai poliisia me tehtiin rikos ja te lupasitte ettei me jäädä kiinni kun joku kuitenkin tarttuu muhun kiinni.
Mutta aamulla kaikki on taas ohi tuuli repii auki viimeiset haavat kun mä muistan sun sanat.
Ja myöhemmin pelätyssä huoneessa kaikki on niin vaikeaa ja mua itkettää kun mä kuuntelen puhetta tässä kestää varaudu kolmeen kuukauteen ja lopussa hän ei kysy onko kysyttävää ja viimeinen kysymys jää mun huulille miten säilyn hengissä kolme kuukautta?

Yöllä mä vaivun päiväkirjojen teksteihin sinun sanasi sinun katseesi ikävä pahenee se kietoo se kyllä muistaa
ja vaihtoehdot vähenee.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229