467.

Joskus kuukausien kuluttua
suljethan mut syliis samoin kuin ne pois lähteneet?
Joskus sitten kun ollaan opittu tuntemaan toistemme kädet ja äänet muistetaan jokainen toisen tapa ollaanko sitten yhdessä erottamattomia?
Voinko mä rakentaa susta turvan kun tää nykyinen päättyy?
Mä lasken sun varaan paljon mutta vain sen verran kun pystyt kantamaan.
Mutta varma mä en oo opinko elämään ikävän vierellä se hallitsee yhä kaikkea kestämättömyys vasemmassa kädessään mä en todella tiedä miten unohtaisin ne miten oppisin elämään yhdessä niiden kanssa ilman että poistaisin ajatukset viilloilla.
Jos mä vaan olisin rohkee kaikki olis helpompaa.
Voisin lähtee siihen kouluun johon oikeasti tahdon tehdä niitä juttuja joista oikeasti pidän ja olla mä just sellasena kuin oon.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229