462.

Ja ensi kertaa vuosiin
mä itken ääneen sä et vastaa viestiin mut ajatuksissani mä kuolen ikävään.
Tää ei oo enää ahdistusta tää on enemmin tuskaisuutta enkä mä ymmärrä miks.
Miksei tää jo lopu miks tää vaan pahenee hetki hetkeltä?
Lääkkeitä yhdessä jos joku tehoais veis pahan edes hetkeks pois.
Mut silti ajatukset kiertää kuolemaa mä mietin sopivaa yötä mä mietin miten lähden mä mietin valkeutta, kaiken loppua.
Anna mun jo mennä?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229