460.

Mä näen vielä unissa
sen turvan johon täällä ei kenenkään voimat riitä.
Se tulee ja halaa kun mä itken etten selviä yksin sanoo et mä oon aina tässä.
Herätessä sattuu ymmärtää ettei täällä ei koskaan tässä maailmassa sellaista turvaa.
Siksi nielen vieraan lääkkeen vaikka siitä sanotaan riippuvuus- ja väärinkäyttöriski on erittäin suuri mitäpä mä tässä enää pelkäisin riippuvuutta lääkkeisiin kun oon jo niin kiinni viiltelyssä mä taidan tuntea sen polun jo jollain tavoin ainakin.
Että millanen helvetti se on kun on riippuvainen jostakin kun ei yksinkertaisesti pysty ajattelemaan muuta.
Enkä mä tahtois sitä tahtoisin vaan tän jatkuvan pahan olon pois.
Mä oon niin väsynyt.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229