46.

Veriviha maan tapa mitä enemmän sanoja sitä enemmän vihaan mutta leikitään nyt vielä vähän vaikka kaikki on jo selvää.
En usko totuutta unessa kuolen taas mutta totuus sehän on teidän katseet teidän sanat ne kaikuvat niin kaukaa eihän mulla olis mitään syytä uskoa teitä eihän?
Mutta maailma kietoutuu ongelmiensa alle turvaan syksy tänään on murhaaja mutta älä vain unohda sanoa voi kuinka kaunista kaikki on.
Ja mä tuijotan lattiaa mä voin lähteä juosta karkuun kun kukaan ei enää välitä älä sano noin.
Mutta kun sehän se totuus on teidän totuus teidän sanat ne jotka kirjoitan valkeille papereille viimeisiä muistoja jotka revitään reunoilta silloin kun veri pakenee terää silloin kun sinä juokset minua karkuun.
Mikä minä enää olen kädet arvilla kännykässä numeroita jotka olisi sama poistaa mitä minä olen näin yksin tässä maailmassa?
Mitä minä muka olen ilman teitä kahdestaan kyynelten kanssa miksi eläisin miksi tälläistä elämää miksi enää päivääkään?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229