442.

Ne pelot heijastuu uniin
me huudettiin koska mä vajosin enkä pystynyt liikkumaan se uni tuntuu niin todelta että herääminen säikäyttää.
Kauhu hiipii keskiyöllä sormenpäitä pitkin mun on niin paha olla et tuntuu etten vaan selviä aamuun.
Selviän mä sittenkin ja läpi sen kirjoituskurssin mä mietin vaan et selviän mistä tahansa kun terät odottaa mua.
Ja sitäkin mä mietin et on outoa miten toisten ajaessa mua pelottaa jatkuvasti ja sit kun taas joku toinen turvallisempi ajaa mä en pelkää ollenkaan.
Mä yritän pitää mielessäni kaikki tää on tulossa loppuun et enää kauaa ei oo turvallisia on vaan niitä pelottavia, arvaamattomia joita oon pelännyt jollain tavoin läpi elämäni.
Mä en tahtois palata siihen elämään itkua itkua itkua pimeää pelkoa mut mulle ei anneta vaihtoehtoja mun on vaan kohdattava kaikki se.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229