414.

Mulla on nii paha olla
mut kukaan ei kuule mua mä en jaksa enää ei, enkä tahdo osastolle tahdon vaan takas turvaan.
Tuu takas mä rukoilen hetkeks vaan oo mulle se turva.
Ja ajatuksia jotka ei jätä rauhaan mä tarkistan monta kertaa saman asian enkä silti voi olla varma jos kuitenkin tein virheen.
Ja mietin jatkuvasti niitä vanhoja virheitä ei tälläistä helvettiä oikeasti jaksa.
Mutta pois ei pääse uskallus ei kuolemaan riitä ja entä jos paha ei lopukaan kuolemaan?
Mä pyydän sua tänne mun luo on niin pimeää kylmää ja pimeää niin kamalan yksinäistä.
Mut et sä tuu et enää koskaan sä et palaa mun luo toivon mä miten paljon tahansa.
Kukaan ei enää koskaan laske kättä mun olkapäille pidä lähellään mä en enää koskaan saa olla turvassa.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229