409.

Palaan tänne
mistä lähdin pää lääkkeistä sekaisin turvattomuuteen turvallisuuteen se on kiinni siitä mistä suunnasta katsoo.
Ja niin kauan kuin on tekemistä kaikki on ihan hyvin mutta heti kun tekeminen loppuu paha olo hyökkää ja se hyökkää voimalla.
Silti mä nautin tästä vapaudesta siitä et ei oo pakko syödä pahaa ruokaa voi leikkiä hallintaa kuolemaa mitä ikinä tahtoo.
Ja mä jään kummallisiin toiveisiin kuinka sitten elän näkkileivällä ja suklaalla sitten kun oon aivan yksin.
Pienet on haaveet kun väsymys saa vetäytymään viltin suojiin pakenen tämän maailman pahuutta ja omia virheitäni kaikkea tätä yrittämistä.
Koulua ei muutamaan päivään sitten on pakko jatkaa loputonta suorittamista kylmiä aamuja sitähän mä tahdoin?
Enää kaksi kuukautta tätä ja sitten suuri muutos mua itkettää katsoa auton ikkunasta ohikiitävää maisemaa ei siitä paljoa erota ilta ja aivan pimeää ihmisiä lenkillä tää on viimeinen syksy täällä näiden ihmisten kanssa ens syksynä ja jo tulevana talvena mä jään aivan yksin.
Paljoa en osaa ajatella muuta kuin et se on hirvittävää niin käsittämättömän pelottavaa mutta ne toiset vaihtoehdot joissa en jäis yksin niissä kun on aina jotain muuta huonoa.
Siksi valitsen näin sen loputtoman yksinäisyyden viillot ja lääkkeillä leikkimisen.
Ja kaiken jälkeen mä mietin että onhan mulla kuitenkin lupaus elämästä niin kauan kuin mulla on sut.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229