405.

Sitten ymmärrän
askeleen verran enemmän kuinka ne tuhannet virheet voi sittenkin antaa anteeksi ja ikäväkin on vain tunne toisten joukossa.
Ja aina kun ne tulee mieleen kun ahdistus yrittää saada kuristusotteeseensa mä käännän ajatukset suhun.
Ehkä mä kuitenkin joskus paranen ja elän elämää kuin noi toiset.
Mutta matka sinne on pitkä pimeys on pidellyt mua sylissään jo niin pitkään etten tunne muuta en yhtä hyvin.
Ehkä kaikki kuitenkin on mahdollista jos sä vain jäät enkä mä enää oo yksin.
Ja meillä yhteinen tulevaisuus.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229