403.

Ja monesti mulla on vain aavistus virheestä
ei selvää muistoa vähän kuin muiston muisto jotain niin mitätöntä ja silti niin käsittämättömän suurta enkä mä pääse yli siitä.
Niin tässäkin asiassa mä en oikeasti muista mutta tunnen että jotain kuitenkin on tapahtunut.
Mitä näille voi tehdä kun sanoja kertomiseen ei oo tai rohkeus ei riitä keskustelun avaamiseen mut mietin kaiken jälkeen kun väsymys vie jo uneen että ehkä mä kerron näistä sitten sulle kun viimein tavataan.
Ja niin jään niihin samoihin haaveisiin kuinka me ollaan ihan hiljaa vierekkäin ja silloin kaikki on hyvin.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229