392.

Ja mun haaveet liitää jo yli kuukausien
kuinka vapaus halais mua ja ikävä unohtais ja mul ois kaikki hyvin.
Ja mä mietin et jos vain uskallan olla tällä kertaa rohkea ja vahva mä voisin unohtaa pimeyden kokonaan.
Mä tahtoisin et elämä palais jo näissä kuukausissa mä tahtoisin nauraa ja hymyillä enemmän opiskellaopiskella ja rakentaa tulevaisuuden.
Ja niin mä mietin että ehkä mä pärjäisin jo yksin kun tukiasunnossa asuminen loppuu.
Se vois olla vapaus mä saisin kirjoittaa aamuyön tunteina jolloin kai oikeasti kuuluis nukkua me voitais koiran kanssa tehdä pitkiä lenkkejä vaikka keskellä yötä jos tahdottais se vois olla turva siitä tiedosta ettei mikään olis päättymässä.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229