39.

Mukatavallinen kesäyö
ei niin kaunis tänään ei aurinkoa kyynelten jälkeen oksettaa aina sama mantra mun täytyy nyt vaan nukkua mun täytyy nyt vaan nukkua.
Hukun koiran turkkiin huutoa ja mä pelkään pelkään huutoa pelkään et isä tekee jotain lopullista mun täytyy nyt vaan nukkua älä lyö älä nyt vaan lyö lisää huutoa jos mulla olis vapaus valita mä juoksisin kauas tonne metsään hyttysten ja paarmojen sekaan eikä mulla ois vastuuta mistään ei pelkoa siitä et Ransuun sattuu ei pelkoa isän humalasta älä ikinä luota keneenkään.
Mä en tahdo olla tässä kyyneleet ei lakkaa juoksemasta poskille mun täytyy nyt vaan nukkua.
Koira haukkuu kun pidän sitä yhä sylissä tunnen kuinka lujaa sen sydän lyö ja isä sulkee ikkunan yrittää olla niin et huomenna perhejuhlat mut mä tiiän et humala on paha juttu.
Isän sanat yrittää olla vitsi mä en saa kokoon niistä mitään yhtenäistä tai edes mitään millä jaksaisin etsii hymyn kyynelten takaa.
Tärinä käy päälle vasta paljon myöhemmin sanat toistuu aina uudestaan huuto on oikeesti ohi mut tiiän, et pään sisällä se jatkuu uneen asti.
Ja mä toistan vaan mun täytyy nyt vaan nukkua mun täytyy nyt vaan nukkua.
Mutta vielä kyyneleet kastelee tyynyliinan enää mun ainut toive on turvallinen uni mä pyydän vaan ei painajaista tänä yönä.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229