374.

Lääkehiiltä huulissa ja sormenpäissä
sä et tiedä kuinka mä sua tänne kaipaan itken niiden nähden minä murenen hajoan palasiin tämän jälkeen tuskin enää saan palata turvaan vaikka en kai tahtoisinkaan siihen kylmään yksinäisyyteen leikkimään elämää tukiasunnossa.
Oon varma etten ollut vielä valmis siihen mutta kun vaihtoehtoja ei annettu.
Mitä nyt toiseen laitokseen en tahdo tahdon viiltääviiltääviiltää etsiä tavan jolla uskaltaa kuolla.
Miks muut saa rohkeutta alkoholista mut mun rohkeus ja päättäväisyys katoaa kun juon?
Tää on niin epäreilua olin niin varma kuolemasta varmempi kuin koskaan ennen.
Ja silti oon jossain hemmetin tarkkailussa ja ne sano et ne pystyy jatkaan tätä hoitoa useamman viikon, jos ne näkee sen tarpeelliseks.
Mä kun oon aina luullut et se on muutama päivä pakolla ja sit vapaaehtoisesti.
Ota mut syliin tai päästä mut pois tää ei oo oikein enää!

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229