369.

Sateenkaari ikkunasta ja päiväunet koira sylissä
viimeistä kertaa maailma on helvetin kaunis mä itken vähän kotona kun yksi aika päättyy alkaa toinen ja kuka sanoi et se olis huonompi?
Mä tunnen sen kerään syitä lähteä niitä on monta kymmentä kaikki teidän lähdöistä yhdistettynä siihen outoon kipuun ja liikaan väsymykseen.
Mutta rakastan koiraa mun usko kuolemaan horjuu kun se nousee syliin nuollakseen kasvoja.
Yksi syistä en tahdo tänäänkään palata kylmään kämppään olemaan yksin ja leikkimään elämää ja kaipaamaan viiltoja.
Mä en jaksa enää olla yksin nukkua yksin ne painajaiset joista ei pysty heräämään mä en kestä kun kukaan ei kuule jos mä huudan.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229