360.

Ja mä yritän saada kierrettä pysähtymään
otetta jostakin mut mikään ei onnistu kaiken jälkeen kaadun kämpän lattialle itkemään.
Ei musta oo tähän ei musta oo myöskään kuolemaan mä en tuu pääsemään pois mut mun elämä ei muutu paremmaks.
Ellen mä sitä ite muuta ja vitut sanon mä tää ei muutu päätin mä mitä tahansa edes normaalisti en osaa syödä.
Kaikki muukin normaali on kaukaista haavetta koulussa käyn vielä vaikka lääkärintodistuksessa lukee ettei kykene täysipäiväiseen opiskeluun.
Ei välitetä siitä annetaan ymmärtää että viimeinenkin viedään jos sä et nyt saa sitä koulua käytyä.
Kyllä mä tahdon koulua käydä tahdontahdontahdon olla kuin muut mutta en vain ymmärrä miksi mua pitää pakottaa niihin juttuihin joihin en pysty?
Ymmärretään väärin kuin tahallaan kiusataan.
Antaa olla sama se kuolema palaa vielä mun turvaksi siinä menee vaan taas hetki kun kävin hetken niin lähellä.
Ja siihen asti mä pärjään lääkkeillä joita ei sais ottaa ei näistä syistä ei turhaan ei ollenkaan mutta silti mä haen niitä kun muutakaan ei oo ja yksinäisyys on niin kovin tuhoavaa.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229