357.

Aurinko tanssii varjokuvina paidanhihoissa
kun mä istun siinä kuulemassa.
Mä mietin et jos ikinä en mitään muuta niin kirjoittaa aion mä kirjoitankirjoitankirjoitan loputtomasti näitä sanoja toistensa jälkeen
et vaikka kaikki vietäis multa
niin sanoja ei koskaan.

Ja niin mä osallistun kurssille
jossa kirjoitetaan
ja oon niin innoissani pitkästä aikaa.

Mä opettelen hallinnan
ja kirjoittamaan enemmän
ja elämä vois vihdoin palata mun luo
ja mä voisin nauraa onnellisena ja aidosti
ja kaikki vois olla hyvin.

Vaikka sä ootkin lähtenyt
ja pian lähden mä
pois turvasta
lopullisesti
omaan elämään.

Se mun oma elämä vois olla
aamuherätyksiä ennen seitsemää
koirankieli koulupäivän jälkeen kasvoilla
se vois olla
tuhansien teiden vapaus
ja vapaus pimeästä, ikävästä
kaikesta siitä tuhoavasta
ja ennen kaikkea hallintaa
sitä mä kaipaan päiviin ja öihin
hallintaa
ei edes täydellistä hallintaa
mutta jotain nykyisyyttä enemmän.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229