353.

Ja niin mä lähden kesken päivän koulusta
itken jo matkalla mun pää hajoo mun pää hajoo liikaa kestettävää enkä mä kestä en edes kuolemaa miettimällä.
Oikeastaan en pysty keskittymään en edes kuolemaan on niin niin väsyny kaikkeen tähän.
Ja mä tiedän saavani vain lisää syytöksiä kun en jaksanut koko päivää koulussa mutta en silti jaksa miettiä mitään selityksiä mä en vaan jaksanut.
Ja sun lähtös emmä sano en muuta kuin voi ei en kysy enää miks enkä mitään muutakaan eikä mulla oo enää yhtään järkevää ajatusta koko asiasta mut sen mä tiiän et tää on pahinta kaikesta.
Enkä mä jaksa enää itkee en uuden talven yli kun kaikki vaan lähtee ja minä viimeisimpänä pois turvasta.
Sitten palaan taas kuolemaan jos pimee pelottaa laitan silmät kii sillä nyt mä aion onnistua.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229