349.

Ja mä niin toivon et joku tulis
kysyis miten menee mitä kuuluu mut ei kukaan tuu oon vaan aina yksin puut alkaa kalpenemaan kuten ne on kalpeita keväisin ja mä tuijotan tunteja niiden hiljaista liikettä.
Muistan menneitä mietin kuolemaa mietin sitä pimeetä yötä jona lähden kohti tuntematonta mä oon jo valmis siihen matkaan aivan valmis lähtemään.
Ja se joku yrittää kääntää mun mieltä ne kaikki yhdessä yrittää katso kuinka kaunis elämä on et sä hei voi, et sä voi lähtee tälläsen asian takia.
Mä vaan hymyilen vastaukseksi sillä kyllä mä voin just tän takia lähtee.
Ja sit joku tulee puhutaan tulevaisuudesta haaveista ja unelmista joo on mullakin mut vain yks kuolemarakas.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229