348.

Ja niin mä palaan hiljaiseen kämppään
oon yksin vaikka oikeasti en ja kuitenkin oon enää ei voi jättää ovea auki on vain ulko-ovi joka on lukittava yöksi.
Ne ovet on olleet mulle aina ongelma ei ne päivisin pelota mutta yöt on hirveitä jos liian monta ovea on suljettu jos välimatkaa on liikaa eikä kukaan kuule jos mä huudan.
Eikä kukaan enää kuule jos mä huudan oon yksin vaikka niiden toisten ei tarvitse olla.
Mä kasaan vilttejä sänkyyn ne voi kuvitella koiraksi ja kissaksi voi leikkiä et koira kulkee vieläkin mun turvana vaikka oikeasti me ei taideta enää koskaan nukkua yhdessä.
Viimeisestä yöstä on kuukausia enkä mä enää tahdo mennä sinne jossa oon vaan liikaa ja ylimääräinen.
Enkä mä tahdo jättää niitä jäähyväisiä ne sattuu liikaa ja kuitenkin joku musta uskoo et me nähdään kyllä vielä vaikka mä kuolenkin.
Pikkuinen kuinka paljon mä sua rakastankaan mut edes se ei saa mua jäämään.
Mä oon vaan niin väsynyt tähän ikävään tahdon niin kovasti pois.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229