347.

Eikä koulu enää niin paha oo
mitä nyt aina kun kuljen ohi ja ne nauraa mä mietin et ne puhuu pahaa musta.
Se ajatus syö hymyä mutta pian mä kuolen ja se taas hymyilyttää pian kaikki on hyvinhyvinhyvin.
Mutta nauraminen niiden kanssa sattuu sillä sä oot lähdössä ja nää on viimeisiä hetkiä ikinä.
Oikeastaan mä en tahdo ajatella sitä sillä viiltää ei saa ja se ajatus on yksinkertaisesti liian kipeä.
Mutta aina kun se ajatus tulee mieleen mä käännän kaiken kuolemaan et kuinka kuolema pelastaa mut.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229