343.

Oli sekin aika
kun sun sanas ois vielä voinut pelastaa mut mutta se aika ei oo enää.
Oon yksin ja toive kuolemasta kasvaa sekunti sekunnilta ja mä mietin et vaikka tulisit takaisin ja lähelle niin kuin silloin kauan sitten en mä siltikään tahtois elää.
Tietysti se auttais et joku olis lähellä pitäis kii ja sanois ei saa satuttaa mut ei sekään sais elämää palaamaan.
Sillä mä oon päätökseni tehnyt.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229