342.

Ja mä itken
nyt niin etten saa henkee ne sanoo täällä ei saa viiltää jos viillän se on ambulanssi tai päivystys ja sen jälkeen pois.
MUN ON PAKKO SAADA VIILTÄÄ!
Nimenomaan käsiä ei jalkoja ei ne viillot jaloissa tunnu miltään.
Mun kädet kaipaa viiltoja ne on yhä monen vuoden jälkeen ihan kesken ne ei oo täynnä viiltoja niin kuin niiden kuuluis.
Se romahdus joka tästä seuraa mä en ihan totta tahtois nähdä sitä aamuyön kylmää kuolemaa mut mitä vaihtoehtoja mulla muka on?
Eli ei mitään päivät vaan pettää mut niille ei sovi mun kuolema kun se kaipaa seurakseen joukon valheita ja yksikään niistä ei saa paljastua.
Mut kyllä mä vielä järjestän sen mä en suostu jäämään tähän arkeen koulua ja yksinoloa aivan liikaa yksin.


Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229