334.

Ja mä valvon
yksin pimeässä huoneessa itken sun lähtöä ja yritän tukehduttaa itseni mutta kun sitten lopulta nukahdan nukahdankin vain herätäkseni kyyneliin.
Ja mun on lähdettävä pois turvasta vaikka tää on viimeinen sunnuntai jonka oot täällä.
Mä en selvii tästä en edes tahdo selvitä yritän miettiä mitä kaikkea menetän jos kuolen mutta mikään ei tunnu miltään sen rinnalla ettei mun sitten tarvi tuntee ikävää.
Mul on kaikki syysvesien kuolemaa varten valmiina ehkä mä onnistunkin enkä soita enää apua sillä mä toivon kuolemaa enemmän kuin mitään.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229