332.

Mä katson vielä hetken
elokuun aurinkoa puiden latvoissa
ja soitan puhelun kun kyllästyn sun sanoihin älä ota tätä noin vakavasti eihän kukaan oo kuollut.
Se löytää mulle toivon että jos mä saisin jäädä vielä hetkeksi turvaan ei kaikki ehkä murtuiskaan vaikka sä lähdet pois etkä palaa enää koskaan.
Kyllä kaikki kuitenkin murtuu minä hajoanhajoanhajoan en jaksa enää tavoitella elämää kaikki on tämän jälkeen turhaa.
Mutta sen hetken kun oot vieressä mun kyyneleet melkein sammuu vähän niin kuin silloin ensimmäisinä kuukausina kun olin enemmän turvassa kuin koskaan.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229