325.

Jos mä kirjoittaisin valosta
niistä sanoista muuttuisiko mun elämä?
Mä tahtoisin sen muuttuvan päästä takas kiinni elämänvirtaan.
Silti mul on syvälle se tunne mä en selvii yksin tuosta maailmasta.
Oma elämä mitä se ois liian syviä viiltoja vai hymyjä kevätaamuissa?
Se vois olla kaikki ne unelmat ihmisten parissa työskentelystä koiraharrastuksiin ja niihin keskiyön lenkkeihin joita me tehtiin joskus silloin kun kaikki oli vasta alussa.
Se vois olla jotain uutta paljon kirjoituksia kauniista syksyistä loputonta paloa kohti elämää se vois olla niin paljon.
Tai sitten se on tätä samaa pimeyttä osastojaksoja toisensa jälkeen lääkkeitä ja terapiaa ei toivoa huomisesta ei valoa ei aurinkoa kylmää yksinäisyyttä joka johtaa kuolemaan.
Välillä mä en usko et mun elämä on tätä viilletyt kädet ja lääkkeitä välillä mä tuijotan käsiäni kuin ne ois jonkun vieraan elämästä kuin mä en ois koskaan sotkeutunut tähän pimeyteen.
Vaikka totta kai tämä silloinkin on pimeys on mun ainoa turva ja ne viillot on mun viiltämiä.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229