307.

Ja ne syytökset tulee
ääni mielessä huutaahuutaahuutaa pettymystä vihaa katkeruutta suruakin ja mä itken etten mä tahallani en mä sillä et mä tahallani paha olisin mä vaan mä vaan kun en muuta osaa.
Ne samat sanat toistuu ja toistuu eivätkä hiljene millään mä en ihan totta jaksa enää romahtaa ei, en näin mun on päästävä tätä pakoon mä en halua nähdä kuinka tässä tällä kertaa käy mä haluun vaan et kaikki on niin kuin ennenkin.
Mut romahdus tulee aina ei sitä pääse koskaan pakoon on vaan koettava kaikki se mitä se mukanaan kantaa jokainen viilto ja toive kuolemasta jokainen puhuttelu ja valitus viilloista kaikki on vaan kestettävä kun muutakaan ei oo.
Mä tahtoisin niin paljon olla oikeanlainen kiltti ja mitä muuta mut ei musta koskaan tuu sellaista mä oon liian tarvitseva jotenkin liian varomaton väärissä asioissa.
Siks ne aina sanoo kun mä viillän mä ansaitsen ne syytökset ne sattuu enemmän kuin mikään huuto tai viesti koskaan mut mä otan ne vastaan sanomatta oikeastaan mitään.
Mitä mä sanoisinkaan mun mieli on tyhjä sanoista kun mä tuijotan veristä rannetta ehkä se itsessään kertoo kaiken.
Mä oon niin väsynyt taistelemaan tästä mä tahtoisin vaan sut takas ja nukkumaan.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229