306.

Kävelen kuin sinä kesänä
vuosia sitten kilometrejä toisensa jälkeen neljä viisi kuusi viisitoista kuusitoista seitsemäntoista se vimma on sekoitus vihaa ja turhautumista viillon kaipuuta ja ikävää jota mä askelilla hakkaan.
Vielä mä jaksan kävellä itkettää kaikki tää suorittaminen valoon pyrkiminen jos mä onnistunkin niin mitä sitten?
Mitä mä voitan valon ajoilla silti mä haluan näyttää et musta on tähän onnistua edes jossain edes tässä.
Siksi mä yritän vieläkin olla tarkempi kävellä enemmän mä yritän niin että välillä unohdan kaiken muun.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229