303.

Kyllä mä uskon että te selviätte mun kuolemasta
mä nään sen teistä te ootte täynnä sitä sammumatonta elämänjanoa ei se teistä yhteen kuolemaan katoa.
Mäkin tahtoisin kuulua tähän elämään niin kuin te kuulutte olla osa jotain suurempaa vaikka vaan sitä tavallista elämää.
Mut mä oon hukkunut helvetin syvälle pimeyteen yksinyksinyksin enkä kai jaksa enää yrittää tarttua elämään.
Mä melkein kuiskaan pyynnön ilmaan mut ei sellaisia pyydetä tartuttakaa elämä muhun puhaltakaa se sammunut elämänliekki vielä kerran eloon antakaa mun tuntee sen kesäyön viileys sormenpäissä kuulla vielä kerran se biisi rakkaudesta kovemmalla auton stereoista antakaa mun vielä hetken elää?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229