298.

Ja mä mietin vaan
niitä raiteita kuinka käyn siihen makaamaan ja se juna tulee ja hetken viiltävä kipu ja valkeus ja loppu.
Yritän kirjoittaa jotakin mut kun kirje on jo valmiina en mä saa enää sanoista selvää ne sekoittuu itkun alla toisiinsa ja mä mietin vaan ihansamaihansamaihansama.
Mul on niin käsittämättömän ikävä etten nää muuta keinoa kuin kuoleman ja mä tiedän koska tahansa mä voin lähteä jos vain mun rohkeus riittää.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229