290.

Ja pahimpia on puhelinmyyjät
mä en tahtois olla ilkee mut en vaan uskalla sanoo mitään hiljaa suljen puhelun ja jätän ne arvailemaan vastauksia.
Miten musta koskaan vois tulla toisten kaltaisia noin rohkeita, eläväisiä miten mä koskaan uskaltaisin puhua tuntemattomille?
Mun unelmat vaatii puhumista toisille toisten kohtaamista ne vaatii huutaen rohkeutta ja mä itken taas kun enhän mä uskalla.
Ne sanoo meet tulta päin vaan älä mieti liikaa voita pelkos mut ne ei tiedä kuinka mä oon jo jäänyt vangiksi tänne.
Mutta ne unelmat entä jos musta ei oo kuitenkaan niihin töihin mistä oon vuosia haaveillut?
Mitä mä silloin tällä elämällä teen jos edes unelmiaan ei voi tavoitella?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229