235.

Ja ne kysyy
mitä me voitais tehdä toisin mitä sä tahtoisit et sulle sanottais mä en vastaa mitään kyllä mä tiedän mikä mut pelastais mut en uskalla kertoo kun mun pyyntö on torjuttu niin monta kertaa.
Parempi kuolla hiljaisuudessa kuin jatkaa tätä leikkiä enää.
Vähän kuin jäähyväisiä niitä kai nämä on viimeisiä sanoja tahtoisintahtoisin kysyä muistatko sä silloin keskikesällä mökissä siskonpedissä pahoja karkkeja ja korttipelejä tai että muistatko sä silloin loppukesän yönä kun me soitettiin tätä ja tanssittiin sokerihumalasta hassuja lapsia vihaisia väsyneitä aikuisia mut meillä oli niin hauskaa mä en kysy keneltäkään siitä on pitkään kun viimeksi puhuttiin ihmiset katoaa vähitellen ja mä mitä mä no minäkin lähden.
Muistoja tulvii mieli täytyy niistä ihanista oonko koskaan itkenyt näin tää ei oo pelkoa, ei ahdistusta vaan pohjatonta surua kuin vasta nyt tajuaisin elämän sen kauneuden kun kaikki on lopussa.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229