233.

Ja mä muistan
me luotiin kokonainen maailma tarinoilla se maailma kertoi koirista se oli sitä aikaa kun aurinko paistoi luokan ikkunasta ja koulupäivän loppuminen oli parasta.
Nyt mä toivon vaan et voisin palata tuohon aikaan kirjoittaa taas niitä tarinoita luoda tämän tulevaisuuden uudestaan.
Mutta mikään ei enää palaa lapsuus on ohi oli se millainen tahansa se kevään taika on mennyttä sama aurinko paistaa yhä mutta ei saa enää hymyilemään.
Ja mä muistan aikaa kun toinen oli niin pieni että kun me oltiin lenkillä ja satoi vettä mä nostin sen mun takin sisään ettei sille tulis kylmä mä muistan yhä miltä pennun turkki tuntui ja nyt mä oon hylkäämässä sen tänne vaikka mun piti suojella loppuun saakka kaikelta pahalta.
Mä itken näitä muistoja ne on kaikki pitkän ajan takaa jo niin kauan mä oon itkenyt menetettyä elämää pimeässä huoneessa uusia muistoja ei enää tuu mä oon luovuttanut jäännyt mennyt pian kai kuollut kaikki se elämä on mun kohdalta ohi mutta mä mietin vaan et miten paljon ihania juttuja sain kokea et vaikka enää en mitään mä kuitenkin sain niin paljon ettei mua haittaa ollenkaan vaikka tää loppuis jo nyt.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229