232.

Entä jos siel ei oo kukaan vastassa
sitä mä kysyn yhä uudestaan entä jos eksyn yksin pimeyteen entä jos siel ei oo ketään jos kukaan ei tuu kuitenkaan jos siellä kukaan ei lohduta?
Miten mä ikinä uskallan lähtee kohti tuntematonta viimeiseen hetkeen pimeeseen veteen?
Mut mä tiiän et on mentävä ahdistus on muuttunut se kuristaa jatkuvasti ei oo enää asiaa joka ei ahdistais.
Ja tää ikävä se halas samalla tavalla kuin se toinen jonka lähdöstä on aikaa niin kauan ja se toinen ei koskaan enää palaa kato sitähän ne on ne elämät tuolla muualla en mä vihainen oo vaan niin äärettömän surullinen et sä lähdit.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229