220.

Ja mä kirjoitan ne paperit täyteen
tahdon elää enkä jaksa enää ikävää ja hymyilenhymyilenhymyilen mä voitan tän vielä joskus nyt mä hymyilen, nauran ehkä aidosti sillä mä oon vapaa mä oon vapaa sen yhden vallasta vihdoinkin!
Ja mä lasken tunteja päiviä viikkoja ei enää koskaan niitä riitoja sen sairaita sanoja nyt mä oon vapaa!
Ja sitten vähän koulua ihan vähän vain jotain järkevää tähän valoon on aika mennä eteenpäin.
Ja mä huomaan ne pienet askeleet pitkästä aikaa seuraan sarjoja telkkarista kävelenkävelenkävelen taas niitä kilometrejä luen kirjoja oon vapaa pimeästä huoneesta kun aurinko kultaa hiuksia pakkasessa.
Enkä sano että palaan takaisin mä meen kyllä jos käsketään takaisin sinne pimeään eksyn uudelleen ikävään mutten tänään.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229