212.

Syysvesien taipumus muuttua
keskitalven läpipääsemättömäksi jääksi vielä tumma vesi päilyy jäitten alta pian se muuttuu ja samaa aikaa ääni rikkoontuu kun muistot alkaa sulkeutuun.
Ja mä lasken mahdollisuuteni niitä on eniten kuukausiin silti tänään jatkan huomiseen ja huomenna yöstä aamuun sillä tiedän etten uskalla sitä viimeistä en vielä.
Tiedän seisovani sillä rannalla aina valmiina lähtöön palaan sinne kerta kerran jälkeen sitä jota rakastimme, rakastamme aina mä palaan sinne mutten uskalla ottaa sitä viimeistä askelta.
Miks aina ne toiset palaa kertomaan sä et riitä, sä et kelpaa sä teit väärin miks ne aina palaa kertomaan sitä samaa?
Ensin ne ei kerro mitään kattoo pitkään hiljaa ne ei sano sanaakaan että mä uskoisin, luottaisin ne satuttaa vasta paljon jälkeen sen kiskoo johdot kaulalle kylmään veteen raiteille ne osaa tän pelin mua paremmin missä ne on tän oppineet?
Enkä mä osaa sanoo niitä vastaan seuraan hiljaa hyökkäystä odotan odotan odotan kun ne aloittaa jatkaa lopettaa miten ne sen tekee lähes salaa huutaen mistä niillä riittää voimia kaikkeen tuohon satuttamiseen?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229